Sote-uudistus tulee – Oletko valmis?

Sote-uudistus tulee – oletko valmis?

Jokohan nyt tärppäisi, sote-uudistuksen ties kuinka mones tuotantokausi alkaa olla lopuillaan. Lakiehdotus on eduskunnan käsittelyssä ja menossa perustuslakivaliokuntaan, jonka käsittelyssä edellinen ehdotus kaatui.

Nyt kaiken pitäisi olla valmista heinäkuuhun mennessä. Kiirettä pitää. Alan yrittäjien näkökulmasta katsottuna ehdotus sisältää useita huonoja ja kyseenalaisia muutoksia nykytilaan. Näiden asioiden takia meidän kaikkien on syytä käyttää omia kanaviamme saadaksemme vielä muutoksia aikaan. Lakiesityksessä palvelun tilaaja ja tuottaja on lähtökohtaisesti sama julkinen toimija. Jos hyvinvointialue tekee päätöksen erillisen tilaajaorganisaation perustamisesta se voi sen tehdä.

Ilman suurempaa pohdintaa jokainen voi päätellä, että näin ei tule tapahtumaan.

Se olisi kuitenkin sekä taloudellisesti että laadullisesti järkevää. Kaikki tuottajat olisivat yhdenvertaisia, kun tilaajan asettamat vaatimukset olisivat kaikille samat. Toki on selvää, että joitakin kalliita ja erittäin vaativia hoitoja on pakko järjestää julkisella puolella. Mutta jos ottaa esimerkiksi vaikkapa vanhusten asumispalvelut ja kotihoidon, ei ole mitään syytä, miksi julkisella tuottajalla pitäisi olla jokin erityisasema verrattuna yrityksiin ja kolmanteen sektoriin. Aito kilpailu toisi säästöjä ja laadusta tulisi oikeasti se, jolla kilpaillaan – nythän hinta on usein se ainoa ratkaiseva tekijä, varsinkin kun tehdään puitesopimuksia. Jos tilaajaa ja tuottajaa ei saada erillisiksi, olisi julkisen puolen hinnat saatava julkisiksi niin, että niihin olisi laskettu kaikki kustannukset ja myös ilmoitettava, mitä kustannuksia mukaan on sisällytetty. Näin vertailu yksityisen ja julkisen tuottajan välillä olisi helppoa. 

Nythän tilanne on se, ettei kunnassa välttämättä osata tai haluta laskea oman tuotannon hintaa. Toivottavasti ei kuitenkaan niin, että osataan, muttei haluta. Palvelusetelin huomattava lisääminen nykyisestä olisi myös suotavaa. Se lisäisi valinnanvapautta ja antaisi hyvinvointialueen taloudelle vakautta, koska ostettavan palvelun hinta olisi tiedossa ja talousarviota laadittaessa kustannukset paremmin ennustettavissa. Tärkeää kaikessa tietenkin on se, että palvelusetelin hinnoittelu olisi oikea. Jos tilaaja ja tuottaja halutaan jostain syystä, pitää saman organisaation alla olisi varmaan järkevintä, että palvelusetelin hinta olisi sama kuin julkisen palvelun kustannus samasta palvelusta.

Lakiesityksen epäkohdat ja edessä häämöttävä työvoimapula

Viime metreillä lakiesitykseen tuli velvoite hyvinvointialueelle perustella päätös, jos se ostaa palvelun yksityiseltä. Missä laajuudessa perustelu pitää tehdä? Riittääkö, perusteluksi esim. se, ettei omaa palvelutuotantoa ole vai pitääkö jokainen hankinta aina perustella erikseen ja yksityiskohtaisemmin. Voisihan sitä ajatella, että velvoite perusteluun olisi myös toiseen suuntaan eli miksi palvelu halutaan tuottaa itse. Asettaako perustelu velvoite viranhaltijan päätöksenteon objektiivisuuden kyseenalaiseksi?

Paljon muitakin epäkohtia lakiesityksessä on, kuten ympäristöterveydenhuollon jättäminen siitä pois, ulkoistusten taannehtiva purkaminen ja mahdollisesti kannettavaksi tuleva maakuntavero. Paljon tärkeämpää olisi miettiä sitä, kuinka saada työvoimaa, josta jo muutaman vuoden kuluttua on pula, puhumattakaan 2030-luvulla, jolloin suuret ikäluokat tarvitsevat yhä enemmän palveluja, mutta tekijöitä on yhä vähemmän.

Asteittain tuleva hoitajamitoitus vanhustenhoidossa tuo myös paineita henkilökunnan riittävyydessä, vuosi 2023 tulee pian ja tuolloin mitoituksen pitäisi olla 0.7 hoitajaa/vanhus. Vaikka valtio on luvannut kattaa kustannukset siitä, että mitoitukseen päästään, ei se niitä korvaa siitä eteenpäin. Nyt eduskunnan käsittelyssä oleva sote laki on hyvin selkeästi ideologinen niin, että kaikessa painotus on hyvin pitkälle julkista tuotantoa turvaamassa.

Hyvin harva enää nykyään arvottaa saamansa palvelun sen mukaan kuka palvelun tuottaa – pääasia, että palvelun saa. Laki antaisi toteutuessaan hyvinvointialueelle paljon mahdollisuuksia käyttää yritysten tuottamia palveluita hyvinkin laajasti, mutta se ei velvoita siihen. Halutessaan hyvinvointialue voi laajentaa omaa tuotantoaan lähes rajattomasti niin, että yksityistä tuotantoa ei juurikaan tarvita.

Mielenkiintoiseksi tilanne tulee silloin, jos kaavailtu maakuntavero tulee voimaan. Julkinen tuottaja ei maksa veroja maakuntaan, mutta elää verovaroilla, yritykset taas maksavat veronsa ja siten kerätty raha kiertää takaisin maakunnan käyttöön. Monessa kunnassa sote menot ovat 60– 70 % tilinpäätöksestä, luulisi päättäjiä kiinnostavan se, että tuosta rahasta osa kiertäisi takaisin maakunnan kassaan ja auttaisi taas kehittämään entistä laadukkaampia palveluja. Missähän päin Suomea tämä ensimmäisenä oivalletaan ja toteutetaan. 

Mielikuvat yrittäjyydestä muuttuvat

Yrittäminen Suomessa on huomattavasti paremmalla tolalla kuin muutama kymmenen vuotta sitten. Osaltaan se johtuu varmaan koko kansan vaurauden lisääntymistä. Enää ei lähtökohtaisesti koeta yrittäjää riistäjänä ja työntekijää sorrettuna. Tämä näkyy parhaiten pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, jollaisia valtaosa sote-yrityksistä on. Ilmapiiri ja johtajuus saa noissa kokoluokissa parhaat arviot työntekijöiltä. Lisäksi pk-yritykset työllistävät yhä enemmän ja uudet työpaikat syntyvät juuri noihin yrityksiin.

Työnantaja ja työntekijät tuntevat toisensa, jakavat ilot ja surut. Side on vahva. Tuntuu ihmeelliseltä, etteivät he saa keskenään sopia siitä, kuinka työpaikalla toimitaan ja näin saisivat sekä työntekijän viihtymään paremmin että yrityksen tuloksen nousemaan. Varmaan näin jo tehdään hyvin monessa työpaikassa, se on luonnollinen osa toimintaa, vaikkei sitä ns. paikalliseksi sopimiseksi mielletäkään. Kuitenkin jotkut tahot edelleen haluavat ylläpitää ikivanhaa asetelmaa ja rakennetta, joka ei istu nykyiseen maailmaan.

Tästä on osoituksena sekin, että listaamattomien yritysten osingon jakoa halutaan muuttaa, koska se johtaa tiettyjen tahojen mielestä siihen, ettei yritys investoi, koska yrittäjä nostaa rahat osinkoina. Usein verovapaa osinko on kuitenkin sen kokoinen, ettei sillä rahalla juurikaan voi investoida. Mikähän meteli syntyisi, jos joku poliitikko ehdottaisi, vaikka lomarahojen siirtämistä investointeihin tai arkipyhien tuomien ylimääräisten vapaiden lopettamista.

Saisi ainakin minun ääneni.


Hyvää kevättä kaikille, pitäkää huolta itsestänne ja läheisistänne. 

Kirjoittajat Päivi Tikka ja Hannu Urjanheimo ovat Kuntoutumis- ja päiväkeskus Ilona Oy:n (ilonakoti.fi) ja Keski-Karjan Hoivapalvelut Oy:n (50 %) yrittäjiä.

Jaa

Share on facebook
Share on linkedin
Share on twitter
Share on email

Ajankohtaista

Torikahvit 1.10. klo 14:00

TERVETULOA TESO ry:n TAUKOHUONEESEEN Kaipaatko juttukaveria? Onko mielessä kysymyksiä, huolia, pohdintoja liittyen yrittäjyyteen, terveys- ja sosiaalialaan tai koronaan? Vai haluatko puhua jostain aivan muusta ja

Read More »
Päivää
Tuntia
Minuuttia
Sekuntia

Loppuvuoden jäsenyys ilmaiseksi, ensi vuoden jäsenmaksusta -20%!