Blogi: Palveluseteli, miten sitä pitäisi käyttää?

Olen työskennellyt sote-alalla viimeiset 33 vuotta. Näistä vuosista julkisella 16 vuotta ja 17 vuotta yksityisellä ja näistä 17 vuodesta yrittäjänä viimeiset 12 vuotta. Olen työskennellyt julkisella puolella eri organisaatioissa eri toimenkuvissa. Yksityisellä ja yrittäjänä olen toiminut asumispalveluissa, psykoterapeuttina, kouluttajana ja työnohjaajana. Olen toiminut sairaanhoitajana, apulaisosastonhoitajana, johtajan sijaisena asumisyksikössä, vastaavana hoitajana, toimitusjohtajana, hallituksen puheenjohtajana ja ammatinharjoittajana.

Vuonna 2003 siirtyessäni yksityiselle työnantajalle asumispalveluihin aloin ensimmäisen kerran kohtaamaan “yksityinen – julkinen” rajapintaa kun kiersin palvelun tilaajia yksikön ympäröivissä kunnissa markkinoiden yksikköä. 
Välillä tuntui ettemme puhu ihan samaa kieltä julkisen toimijoiden kanssa.

Kaikkien näiden vuosien aikaan mitä olen ollut mukana, on palveluseteli puhuttanut tavalla tai toisella. Kunnat ovat käyttäneet seteliä hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Parhaimmillaan se on tuonut kuntalaisille todellisia vaihtoehtoja kun he ovat voineet valita itse parhaaksi katsomansa palveluntuottajan ja saaneet tarvitsemansa nopealla aikataululla.

Taas siellä toisessa päässä kunnat ovat rakentaneet palvelusetelistä uuden säästöinstrumentin, missä setelin hinta ei ole vastannut edes yrittäjän välittömiä kuluja. Suurena ongelmana on kaikkien näiden vuosien ajan ollut kuntien osaamattomuus / haluttomuus hinnoitella omaa palveluntuotantoaan näkyväksi. Usein näissä laskelmissa (mitä on julkisuuteen saakka saatu) on puuttunut jotain oleellista kustannuksista.

”No, meillä on joka tapauksessa se aurauskalusto”
“Eihän niitä kiinteistökuluja tarvitse huomioida koska kiinteistö on kunnan” sekä
“Meillä onkin laskettu bajamajojen tyhjennys kartanon alueella ikäihmisten asumispalveluihin”

Siis mitä? Mikä kunta kertoo laskevansa bajamajojen tyhjennyksen ikäihmisten asumispalveluihin?

Yksityinen palveluntuottaja sote-alalla on syntynyt vain ja ainoastaan tarpeeseen.
Sinä päivänä kun sitä ei enää tarvita, se katoaa kartalta. Tietoisuus tästä laittaa yrittäjän toimimaan laadukkaasti, kustannustehokkaasti ja pyrkien kehittämään toimintaansa koko ajan. Yrittäjä vastaa toiminnasta kunnalle ja kuntalaisille omilla kasvoillaan ja omalla nimellään. Palvelu mitä yrittäjä tarjoaa on täytettävä joka ikinen päivä sille asetetut odotukset ja tehtävät. Mitään ei yksinkertaisesti voi vain tehdä puolivillaisella.

Onko yksityinen kalliimpi vai halvempi kuin kunnan oma tuotanto?

Kunnissa tehdään toki hyvin laadukasta työtä monin paikoin. Ongelmana julkisella puolella on ns. isännätön raha. Kun koetaan ettei raha ole ”kenenkään” niin monin paikoin päätöksenteko hidastuu, piilokustannusten ja byrokratian määrä lisääntyy ja toiminnasta tulee kallista ja kankeaa missä uusien toimintatapojen haltuunotto on hidasta.

Yksityisellä toimijalla sen sijaan on äärimmäisen ohut hallinto. Usein yrittäjä itse perheyrityksessä tekee ”kädet savessa” työtä. Yrittäjä on koko ajan kuulolla mitä työpaikalla tapahtuu ja puuttuu nopeasti epäkohtiin.

Pekka Riihimäki, pj

Jaa

Share on facebook
Share on linkedin
Share on twitter
Share on email

Ajankohtaista

Torikahvit perjantaina 11.6.

TESO ry:n virtuaaliset torikahvittelut jatkuvat!    Tervetuloa viettämään mukava kahvitauko / rupattelutuokio Tesolaisten kesken perjantaina 11.6. Tapahtuma järjestetään tuttuun tapaan virtuaalisesti Teams-kokouksena. Kokouksen osallistumislinkki päivitetään

Read More »